maanantai 20. elokuuta 2012

Hessun kuulumisia

Minulta näin syksyn tullen usein kysellään elämästä kaviokuumeisen ponin kanssa tai tulee huolesstuneita viestejä että oma poni on sairastunut. Usein kysymys kuuluu täytyykö poni lopettaa? Kun Hessu sairastui kahdeksan vuotta sitten, ensimmäinen lääkäri jolle soitin oli sitä mieltä että mitään ei ole tehtävissä. Oli jo varaamassa aikaa lopetukseen. Sanoin hänelle että unohtaa koko jutun, että ei se näin voi mennä. Soitto toiselle lääkärille antoi jo lupauksen tulevasta elämästä. Ensimmäiset pari viikkoa oli silloin vaikeita ja Hessu oli tallihoidossa laihalla heinällä. Monet kyyneleet sen puolesta vuodatettiin kun toista sattui. Lääkäriltä saimme sille kyllä hyvät kipulääkkeet ja sen lisäksi jaloissa oli villasukat, jotta verenkierto kaviossa vilkastuisi. Pikkuhiljaa Hessu lähti toipumaan ja sairauden kanssa on nyt elelty siis lähes kymmenen vuotta. Hessun laiduntaminen on melko tarkkaa ja se laiduntaa aurinkoisella säällä. Tänäkin kesänä on ollut tallissa päiviä, mutta myös melko paljon saanut laiduntaa normaalisti. Kaviokuume on vuosien saatossa päässyt aktivoitumaan joitakin kertoja, mutta nopealla toiminnalla niistä on selvitty, eli poni tallihoitoon ja köyhälle ruoalle. Sen on oppinut tuntemaan jo niin hyvin, että osaa sanoa ensioireista kun kaviokuume saattaa tehdä tuloaan.
Kavioiden vuolemiset onkin sitte iso osa kuumeisen hoitoa. Valitettavasti ainakin täälläpäin ei kovin monella ole kokemusta kavioiden vuolemisesta kuumeisella. Nyt parin vuoden ajan olemmekin hoitaneet Hessun kaviot itse ja tämä kesä on näyttänyt sen että se on kannattanut. Koska seuraamme ponia päivittäin, pystyy katsomaan mikä vuolu on parasta ja mitä asentoa täytyy tukea. Tänä kesänä Hessu on vedellyt kunnon pukkilaukkaakin minkä jo luulin olevan muisto vain.
Kuumeisen ponin hoito vaatii suunnatonta kärsivällisyyttä ja tarkkoja rajoja ja vahtimista, mutta mitä sitä ei tekisi rakkaan ystävänsä eteen.


Tässä nämä kuvat ovat uusimpia Hessusta. Meidän laitumet ovat juuri kuumeiselle hyviä, lannoittamattomia pellonpohjia. Talveksi saamme sille tarvittaessa ylivuotista heinää, koska heinämies josta heinät haemme, tuntee ponimme ja tarpeemme. Eli myös talvelle saa kuivan heinän kanssa olla tarkkana ettei ole kuumeiselle kovin ravinteikasta. Hyviä rehuja on kuumeiselle nykyään tarjolla, mistä saa tarvittavat vitamiinit ja kivennäiset.

5 kommenttia:

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Mielenkiintoinen postaus....aivan uutta asiaa minulle, mutta mielenkiintoista...:)

Riitta Sinikka kirjoitti...

Ihana Hessu! Pikaista paranemista!

Tanja kirjoitti...

Voi tuota söpöläistä! Ihana lukea tällainenkin tarina jossa ponin eteen tehty työ on kannattanut ja tuottanut tulosta. Hyvällä hoidolla ja ennenkaikkea omistajan rakkaudella ja tarkalla huolenpidolla selvitään monesta.

kanaemo kirjoitti...

Sehän se noiden pikkuponien yleinen vitsaus tuppaa olemaan, kaviokuume.

Meillä aikaisemmin asunut Casper-poni oli kyllä kummajainen tässä asiassa, söi ja mässäili laitumella isojen hevosten jatkona koko kesän, koskaan ei kaviokuumeesta tietoakaan! :) Hän oli kyllä niin pahansisuinen ja mahdottoman itsepäinen pikkuponi, että ei kai niin äkäiseen mitkään kuumeet tai muuta taudit tartukaan... :D

Ihanaa syksyn alkua Hessulle ja muulle porukalle!

TirriLiisa kirjoitti...

Kiitos kommenteist ja mukavaa päivän jatkoa teille! Täällä meillä tulee vettä taivaan täydeltä joten Hessulla sisäpäivä:)