sunnuntai 10. elokuuta 2014

Voi pojat että sattuu ja tapahtuu...

Meillä on ollut melkoinen pari viikkoinen takana:( Ykskaks yllättäen miehen selkäsäryt yltyivät niin pahoiksi, että jouduin soittamaan ambulanssin meille kotiin. Heräsin siihen kun mies makasi selällään ja huusi. Itse oli sitä mieltä, että jotain lääkettä otettaisiin, mutta mielestäni paras lääke oli soittaa hätänumeroon. Ambulanssimiehet tulivat ja veivät mennessään. Paikallisessa terveyskeskuksessa häntä makuutettiin päivä ja sen jälkeen laitettiin Taysiin. Vajaan viikon kuluttua leikattiin välilevyn pullistuma. Mies makasi sairaalassa ja minä järjestelin rippijuhlia. Sairaala viikon aikana poika kävi rippikoulua ja huokasin helpoituksesta kun ajattelin että hän pääsee mopolla kulkemaan. Minä ravasin sairaalan ja töiden väliä ja illat laitoin pihaa ja järjestelin muutenkin paikkoja. Kunnes...poika ilmoitti kaatuneensa mopolla ja mopo rikki, mutta hän itse voi onneksi hyvin. No, sitten mahdutettiin päiviin vielä pojan ripari kuskaukset päivittäin. Aikaa vei myös tytön heppa harrastus ja hänen muuttonsa pois kotoa. Välillä ehdimme kuvailemaan kaurapellolle ja tuo sessio olikin oikein rentouttava:) ja ihana pysähdys kiireen keskellä:)


Jokaiselle päivälle olin kirjoittanut pienimmänkin asia ylös mitä piti muistaa tehdä. Niinpä muistin kukat ja tuon ihanan kakkukoristeen, pienen raamatun. Poika halusi että kaikki kakut tehdään itse:) ja kakun piti olla mansikka banaania. Rippijuhla päivä oli ihanan aurinkoinen ja mies pääsi onneksi sairaalasta pois. Tosin kirkkoon hän ei päässyt, mutta odotti kotona juhlaväkeä. Välillä vieraat heittivät pitkäkseen hänen viereensä sängylle, kun istuminen ei luonnistunut kovin kauaa kerralla. 






Myös lasikuistille laitoimme pöydän kahvittelijoille. Taustalla kukkii Pasuunakukka. Yläkuvassa kristallimaljassa lasinpaloja sekä lumpeita kellumassa.


Luonnollisesti kaiken keskellä odotti ulkosauna rakentajaa ja pelto kyntäjää. Onneksi kylänmiehet, ystävät ja sukulaiset auttoivat että saimme kattotuolit paikoilleen ja laitumen kasvamaan ensi kesäksi. Kiitos teille kaikille!!
Nyt on aika hengähtää ja nauttia vielä aurinkoisista päivistä. Mukavaa viikkoa:)

6 kommenttia:

mummeli kirjoitti...

Joskus tulee aikoja, ettei tahdo yhden ihmisen aika riittää, mutta kummasti sitä venyy tarvittaessa. Sitten, kun suurin savotta on ohi, oikein ihmettelee miten se kaikki nyt menikään.
Oikein leppoisaa jatkoa ja miehelle paranemista!

Tanja Mittliv kirjoitti...

Jopas teillä on kiirettä riittänyt, toivottavasti nyt jo vähän helpottaa. Pikaista paranemista miehelle!

Geli kirjoitti...

Best wishes for you all!
You have achieved a lot....bravo!
Happy week!
With love,
Geli

Marja Leena Kampman kirjoitti...

Oho, melkoiset vauhtiviikot takana teillä. Toivottavasti mies paranee leikkauksesta, suosittelen olemaan hyvin varovainen. Kokemusta onntuostakin, jopa kaksi kertaa.
Onnekas olet ollut kun apuväkeä on löytynyt talon töihin. Nykyään se ei ole ollenkaan itsestään selvää.
Muista levätä välillä myös itse!

Anonyymi kirjoitti...

Jokos alkaa isäntä olla kunnossa, meinaan hirvet menee metsissä että oksat vaan raikuu ja kohta alkaa jahti.

Anonyymi kirjoitti...

Ei tainnut isännän selkä kuntoutua :(