sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Hanskin kanssa



Aina ei kuitenkaan jutut jaksa kiinnostaa...
Meidän Hanski hepan kanssa on mukava jutustella kaikenmoisia asioita. Se on siitä ihana että aina ymmärtää minua ja mikä parasta on samaa mieltä kanssani. Meillä on ulosmennessä sellainen leikki, että kun karsinan ovi aukeaa ja Hanski lähtee itsekseen kävelemään  tarhaan, se muutaman metrin mentyään pysähtyy, kääntyy katsomaan minua kuin nauraen ja odottaan että tönäisen sitä pyllystä eteenpäin. Näin matkamme taas jatkuu. Karvanlähtö on alkanut ja sitä onkin joka paikassa. Hevoset viihtyvät jälleen hyvin ulkona  ja ovatkin nyt huomattavasti pidempään pihalla jo valoisuudenkin takia. Meillä Hanski pelkää pimeää, joten talvella sen pitää olla sisällä ennen kuin aurinko laskee.
Viikonloppu olikin melko kiireinen. Tänään Eetulla oli jääkiekko turnaus Nokialla ,mistä kertoilen myöhemmin lisää. Lauantaina Eetu oli sählyturnauksessa koko päivän ja me muut hoitelimme hieman muita asioita. Emmi esim. kävi elämänsä ensimmäisessä työhaastattelussa, elämänsä ensimmäistä kesätyöpaikkaa varten. Saa nähdä kuinka käy:)

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!!

5 kommenttia:

Tuula kirjoitti...

Minakin aina kuiskuttelen meidan Horg lillin korvaan kaikenlaisia juttuja. Se tykkaa todella paljon sellaisesta kuiskuttelusta. Paljon paremmin kuin kovasta puheesta. Siis tuntuu aivan ihmeelliselta, etta nain lyhyessa ajassa tuosta neidosta on tullut minun kaveri. Mina, joka pelkasin hevosia aikaisemmin. Iso elain taynna rakkautta. Ihan ihmeellista.

Marika kirjoitti...

Kyllä eläimet on ihania ja niillä jokaisella on oma persoonansa. Kaunis tuo teidän Hanski.

Onpas teillä ollut monenlaista tapahtumaa. Toivottavasti työhaastattelu poikii tyttärellesi kesätyöpaikan!

Katjusha kirjoitti...

Ihanan kuuloista, teillä on Hanskin kans ihan omat jutut, teidän jutut!

seijastiina kirjoitti...

Voi miten ihana kun on oma rakas hevonen ♥
Mikä oli kirjoittaja siinä Lumikki murhissa, kiinnostaa, jos voin kysyä :)

Tirriliisa kirjoitti...

Seijastiina: Lumikkimurhat on J.T Ellisonin esikoisteos. Täytyy sanoa että lukematta ei voi kirjaa jätää, niin hyvin etenevät tapahtumat:)