Pakkanen on vihdoinkin laskenut. Siltikin kaivoin punaisten huopatossujen innoittamana omat huopikkaani esiin!! Nämä ovat edesmenneen äitini huopatossut ja viime talvena olivat niin kovassa käytössä, että ovat suutarin tarpeessa. Tästä syystä en ole niitä tänä talvena voinut käyttää vaikka tarvetta olisi ollut. Huopikkaissa lämmittää jo sekin ajatus että äiti on lähellä. Kuulin myös eräästä paikallisen metsästysseuran metsämiehestä joka metsästäessä pitää huopatossuja jalassaan, ja veikkaan että hän on ainoa jonka varpaat eivät palele.
2 kommenttia:
Oh jøssis, tuollaiset kun saisi! Vielakohan huopatossuja myydaan missaan? Taytyykin alkaa googlaamaan.
Kiitoksia Tuula!! Arvaa loksahtiko toimiston naisilta töissä suu auki kun marssin noilla töihin :)
Lähetä kommentti